Korppikotkaa silittämässä pubissa ja muita juhannustunnelmia

                                                                              
Monet suomalaisystävät ihmettelivät, enkö tule juhannukseksi kotiin. Vastaus oli sama kuin vappuna: täällä ei vietetä moisia juhlia. Erilaisia kokouksia, seminaareja ja tapahtumia projektille oli suunniteltu juuri näiksi päiviksi, joten täällä on oltava.

Juhannusaattona eli perjantaina projektissa oli jännittävä päivä, sillä tiimissä oli avoinna työpaikka, johon hakeneista kolme oli pyydetty haastatteluun. Meidän riviprojektilaisten tehtävänä oli juoda haastatteluun saapuneiden kanssa kahvia, saatella heitä eri paikkoihin ja yrittää katsoa, etteivät he törmäisi toisiinsa kriittisissä kohdin. Kierrätimme heitä työhuoneessa ja moni oli yllättynyt siitä, että Oxfordissakin työskennellään isoissa avokonttoreissa. No, tiiviissä projekteissa se voi olla perusteltua muutenkin kuin säästöjen kannalta, mutta jostain kai kertoo, että täällä(kin) osa paikoista on jatkuvasti tyhjillään ja ihmiset tekevät työnsä jossakin muualla, kotona tai kirjastossa (missä jokainen joutuu tietysti välillä työskentelemään tai ainakin käymään). Koska parhaimmillaan huoneessa on 15 ihmistä, olen pyytänyt kuulokkeita, mutta niitä ei ole vielä näkynyt, ehkä helpompi mennä ja ostaa itse.

Kello 17.15 (kyllä - kesäperjantaina, joka sattui olemaan vielä juhannusaatto) meillä oli vielä lyhyt kokous eli täällä ei liueta viikonlopun viettoon kuten Suomessa on tapana. Sitten istuskelimme  hetken työpöytiemme ääressä, mutta päivän kuohuttavat tapahtumat ja koko pitkä viikko aiheuttivat sen, etteivät työt enää sujuneet, ja päätimme lähteä vastapäiseen Royal Oakiin. Mukaan tuli ihmisiä saman rakennuksen Cults of Saints -projektista. Alustavasti tuumasimmekin, että yhteinen kollokvio tai seminaari dynastisista pyhimyksistä olisi paikallaan. Lupasin puhua Ruotsin kansallispyhimys P. Erikistä, jonka reliikkien säilytysastian Juhana rahapulassaan sulatti ja Katariina maksoi sitten uuden. Keskiaikaisesta Erikistä en väitä paljonkaan tietäväni, mutta tarkoitus olisikin tutkailla, miten hallitsevassa asemassa olevat käyttivät pyhimyskultteja poliittisesti ja muutenkin. Katsotaan.

Baaritiskille jonottaessani huomioni kiinnittyi suurehkoon laatikkoon, missä oli jokin pörröinen, vaalea eläin. Ensin ajattelin koiraa tai kissaa, kenties kania, mutta  sitten kuulin sen emännän puhuvan  ’vulturesta’. Kurkkasin laatikkoon ja korppikotkan poikanenhan se siellä! Yksilö ei vielä osannut lentää, joten sitä saattoi vielä pitää avoimessa laatikossa. Kyseessä oli kuulemma korppikotkan pojan ensimmäinen pubikäynti.

Muistin Ruotsissa nähneeni televisiossa erinomaisen mielenkiintoisen tv-keskustelun petolinnuista. Yhtenä osapuolena keskustelussa oli brittiläinen Helen MacDonald, joka oli kirjoittanut kirjan H is for hawk. Helen oli ollut nuorena töissä lintutalossa. Isänsä kuoleman jälkeen hän vaipui jonkinlaiseen masennukseen ja huomasi ajattelevansa jatkuvasti haukkoja, joista oli kiinnostunut jo lapsena. Haukat, niiden hoitaminen ja kouluttaminen koituivat hänen pelastuksekseen. Minua kiinnostivat myös koulutuksen keskiaikaiset metodit, joista hän kertoi. Väitöskirja-aikoina lueskelin keskiaikaisesta haukkametsästyksestä ja -symboliikasta, kun yritin saada tolkkua erään naistrubaduurin haukkarunoista ja -kuvista. Kysyin korppikotkaa kanniskelevalta naiselta, tunsiko hän Helen MacDonaldin tarinan. Nainen otti kirjan laukustaan ja sanoi: - Pidän sitä aina mukanani. Siispä ote tuosta ihmeellisestä kirjasta, joka kertoo erään nykyihmisen luontosuhteesta varsin hienolla tavalla.

The goshawk is staring at me in mortal terror. Her eyes are luminous, silver in the gloom. Her beak is open. She breathes hot hawk breath in my face. It smells of pepper and musk and burnt stone. Her feathers are half-raised and her wings half-open, and her scaled yellow toes and curved black talons grip the glove tightly. It feels like I’m holding a flaming torch. I can feel the heat of her fear on my face. She stares. She stares and stares. Seconds slow and tick past. Her wings are dropped low; she crouches, ready for flight. I don’t look at her. I mustn’t. What I am doing is concentrating very hard on the process of not being there.

Kirja on voittanut useita palkintoja ja pidemmän otteen voi lukea esimerkiksi täältä http://www.thesamueljohnsonprize.co.uk/node/396. Täytyy ehdottomasti hankkia ja lukea.

Jo aiemmin olimme tehneet slaavilaisuustestin, jonka voitti ryhmän slovakki-jäsen, toiseksi tulin minä. Testistä kertoessamme mieleeni tuli slaavikyykky, jonka esittelin ja joka herätti ansaittua ihastusta. Jotkut tunnistivat sen idän paimentolaiskansojen asennoksi ja se paikannettiin myös Afrikkaan. Lopulta paljastui, että Venäjällä on kuin onkin jonkinlainen kyykkivä alakulttuuri. Kadulla kykkiminen alkoi huikoa, joten etsiydyimme majapaikkani lähelle libanonilaiseen Al-Shami -ravintolaan, josta olen kuullut paljon hyvää ja joka on ilta toisensa jälkeen täynnä. Meitä pyydettiin odottamaan kymmenisen minuuttia, mutta sen sijaan muistimme, että työpaikan jääkaapissa oli seminaarin jämätarjoiluja, joten lampsimme takaisin vanhan Radcliff Infirmaryn keittiöön, jonne ilta päättyi.

Juhannuspäivänä ihailin perheen lähettämiä tunnelmakuvia nuotion ääreltä miehen siskon mökiltä Höytiäisen rannalta - viileännäköistä, mutta kaunista. Lapset ja kaikki muutkin näyttivät kuvassa onnellisilta. Täällä päivä vaikutti sateiselta, joten hain lounasta toisesta libanonilaisdelistä ja painelin töihin. Reilun viikon päästä pitäisi olla toinen luku valmiina ja Leedsissä taas esitelmä uudesta aiheesta. Mieluummin etupainotteisesti  jne.

Tänään kävin pitkällä kävelyllä Port Meadowssa, joka on viimeiset 800 vuotta ollut kaupunkilaisten laidunnus- ja virkistysalue: edelleen molempia yhtä aikaa, lehmät ja hevoset laiduntavat koiria ulkoiluttavien kaupunkilaisten kanssa sulassa sovussa. Portit ja haat pitää vain muistaa laittaa kiinni, etteivät eläimet pääse karkuun. Piipahdin turistitoimistossa (missä turisteja riitti totta tosiaan!) hakemassa vinkkejä tyttärelleni ja hänen ystävälleen, jotka saapuvat ylihuomenna. Mukavaa! Tein ruokaa ja skypeteltiin pitkä puhelu. Ehkä vielä hetki töitä ja iltalenkille.

Tämä kirja täytyy lukea!